EKP on ympäristötietoinen ja pyrkii kaikin tavoin säästämään luonnonvaroja, jotta ympäristömme säilyisi puhtaana eikä eurosetelien valmistuksesta ja toimituksista aiheutuisi terveydellisiä haittoja.
EKP arvioi eurosetelien ympäristövaikutuksia jo vuonna 2003 selvittääkseen, miten seteleitä tai niiden valmistusprosessia voitaisiin parantaa. Koska setelit ovat jokapäiväisessä käytössä, niitä verrattiin kahteen muuhun päivittäiseen ympäristövaikuttajaan: yksityisautoiluun ja 60 watin hehkulamppuun.
Arvioinnissa ilmeni, että eurosetelien ympäristövaikutus niiden koko elinkaaren aikana on verrattavissa siihen, että jokainen Euroopan unionin kansalainen ajaisi kilometrin autolla tai antaisi 60 watin hehkulampun palaa puoli päivää.
Tutkimuksessa noudatettiin kansainvälistä ISO 14040 ff ‑standardia, ja siinä otettiin huomioon kaikki setelien elinkaaren vaiheet – tuotanto, varastointi, liikkeessäoloaika ja käytöstä poistaminen.
Arvioinnissa käytettiin yhteensä 31:ltä eurosetelien tuotanto- ja toimitusketjussa mukana olevalta palveluntarjoajalta koottuja prosessitietoja, tietoja käytetyistä raaka-aineista sekä kirjallisuustietoa perustoiminnoista kuten sähköntuotannosta tai kuljetuksesta (nämä tiedot saatiin pääosin Ecoinvent 2000 ‑tietokannasta). Pohjaksi otettiin koko vuoden 2003 setelintuotanto – noin kolme miljardia euroseteliä, yhteispainoltaan noin 2 500 tonnia.
Sivun alkuunEurosetelit ovat turvallisia: riippumattomissa testeissä on todettu, että ne täyttävät kaikki EU:n vaatimukset ja että kaikkien kemiallisten aineiden pitoisuudet ovat huomattavasti alle raja-arvojen.
Eurosetelit testattiin jo ennen niiden käyttöönottoa eli tammikuuta 2002, ja tällöin tutkittiin niiden mahdollista akuuttia myrkyllisyyttä suun kautta, ihoärsytystä ja genotoksisuutta. Setelien pitoisuuksista ei ole annettu säädöksiä, joten testeissä käytettiin standardia ISO 10993-3. Testitulokset vahvistivat, ettei euroseteleillä ole mainittuja haittavaikutuksia.
EKP selvitti lisäksi eurosetelien valmistukseen ja käyttöön liittyvät mahdolliset yleiset terveys- ja turvallisuusriskit. Kattavien näytteiden analysointi laboratorio-olosuhteissa todisti, että euroseteleissä ei ole havaittavissa vaarallisia aineosia tai että tällaisia aineita on havaittu vain erittäin pieniä määriä, jotka laki sallii myös ruoka-aineissa ja sellaisissa tuotteissa, joiden kanssa ihmiset ovat päivittäin kosketuksissa.
Eurojärjestelmältä on vuodesta 2001 lähtien tiedusteltu useiden eri aineiden pitoisuuksia (tarkempia tietoja alla). Joka kerta on osoittautunut, että euroseteleissä ei ole kyseistä ainetta lainkaan tai että pitoisuus on äärimmäisen vähäinen eikä siitä koidu minkäänlaista terveysriskiä.
Vuoden 2002 helmikuussa saksalainen aikakauslehti "Öko-Test" julkaisi artikkelin, jossa oli selvitetty orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet euroseteleissä:
TBT:tä käytetään useissa päivittäistuotteissa. Sitä käytetään mm. PVC-muovien stabilisaattorina, ja se on suurina pitoisuuksina myrkyllistä. Suurin hyväksyttävä saanti ihmiselle on 0,25 mikrogrammaa painokiloa kohti vuorokaudessa. Jotta 75 kiloa painavaan henkilöön ehtisi imeytyä TBT:tä seteleistä edes sallitun päivittäisannoksen verran, hänen olisi syötävä useita tuhansia seteleitä joka päivä koko elämänsä ajan. Huolimatta ajatuksen mahdottomuudesta EKP päätti vuonna 2002, että eurosetelien tuotannossa ei enää käytetä TBT:tä sisältäviä raaka-aineita, jotta setelien käyttäjien ei tarvitse olla huolissaan myrkyistä.
Vuonna 2003 lehdistössä kerrottiin, että euroseteleitä painettiin paperille, joka sisälsi suuria määriä geenimuunneltuja puuvillakuituja.
Euroseteleissä käytetty setelipaperi on 100-prosenttista selluloosaa. Seteleissä käytetyt puuvillakuidut ovat samoja, joista vaatekankaat valmistetaan. Kaikissa euroseteleissä käytettävän setelipaperin tuotantoon osallistuvissa paperitehtaissa käytetään raaka-aineena puuvillalumppua. Lumppu ostetaan avoimilla markkinoilla joko suoraan tekstiiliteollisuudelta tai jätteen tukkukaupoilta tai kerääjiltä. On siis mahdollista, että setelipaperin – samoin kuin tekstiilien – raaka-aineen seassa on myös geenimuunneltuja puuvillakuituja.
Eurosetelien valmistukseen käytetyn setelipaperin tuotantoprosessissa kaikki muuntuneet proteiinit kuitenkin häviävät kemiallisissa ja fysikaalisissa käsittelyissä. Tarkat laboratorioanalyysit ovat osoittaneet, ettei euroseteleistä tai niiden setelipaperista löydy minkäänlaisia geneettisesti muunneltuja rakenteita.
Vuonna 2003 eräälle eurojärjestelmän keskuspankille ilmoitettiin mahdollisesta allergisesta reaktiosta kolofoniin eli luonnonhartsiin, jota euroseteleissä luultiin olevan. Kolofonia käytetään yleisesti paperitavaran ja painopaperin paino-ominaisuuksien parantamiseen. Laboratoriotesteissä euroseteleistä ei kuitenkaan löydetty lainkaan kolofonia.
Vuonna 2005 eräälle eurojärjestelmän keskuspankille ilmoitettiin mahdollisesta allergisesta reaktiosta eurosetelien p-fenyleenidiamiiniin. P-fenyleenidiamiinia käytetään muun muassa hiusväreissä kuten hennassa.
Laboratoriokokeet osoittivat, että p-fenyleenidiamiinin maksimipitoisuus euroseteleissä oli 0,182 mg/kg eli yksi kolmassadastuhannesosa siitä, mitä kosmetiikassa saa olla EU-lainsäädännön mukaan. Asiantuntijoiden mukaan näin pieni pitoisuus ei ole yleisesti vaaraksi terveydelle.
Vuonna 2006 eräälle eurojärjestelmän keskuspankille ilmoitettiin mahdollisesta allergisesta reaktiosta glutaraaliin (glutaraldehydi), jota euroseteleissä luultiin olevan. Glutaraldehydiä käytetään desinfiointiaineena ja kauan säilytettävien tuotteiden säilöntäaineena. Tiiviin tutkimustyön lopputuloksena todettiin, että euroseteleistä ei löydy glutaraalia.
Vuonna 2002 EKP:lle ilmoitettiin mahdollisesta allergisesta reaktiosta euroseteleissä olevaan nikkelisulfaattiin.
Nikkelin ja nikkeliyhdisteiden kemiallisen rakenteen vuoksi nikkelisulfaatin määrää on hyvin vaikea analysoida erikseen. Siksi analysoitiin nikkelin ja sen yhdisteiden määrää. Vielä liikkeeseen laskemattomissa seteleissä pitoisuus oli 2,4 mg/kg. Maailman terveysjärjestö WHO:n (World Health Organization) arvion mukaan hyväksyttävä vuorokausiannos nikkeliä on 0,005 milligrammaa painokiloa kohti. Tämänkin varsin tiukan ohjeen mukaan 75-kiloinen henkilö voisi syödä toistasataa euroseteliä päivässä, ja nautittu nikkeliannos olisi silti hyväksyttävissä rajoissa.
Sivun alkuunEKP kehittää eurojärjestelmälle parhaillaan kahta uutta seurantajärjestelmää, joiden avulla ympäristöstä pystytään pitämään entistä parempaa huolta. Rahahuollon ympäristöjärjestelmä perustuu ISO 14001 ‑standardiin. EKP kehittää sitä yhteistyössä setelintuotantoteollisuuden kanssa. Toisen järjestelmän avulla huolehditaan terveys- ja turvallisuusasioista, jotka liittyvät eurosetelien valmistukseen ja käyttöön. Sekin perustuu yhteisesti sovittuihin kansainvälisiin standardeihin. Molemmat järjestelmät on tarkoitus saada käyttöön tuotantopaikoilla vuoteen 2010 mennessä.
Seurantajärjestelmien luominen on ennaltaehkäisevää toimintaa. Niiden avulla voidaan ottaa huomioon ympäristö- ja terveysajattelun uudet tuulet ja varmistaa, että eurosetelit ovat jatkossakin standardien mukaisia.
Sivun alkuun
