PÄÄKIRJOITUS

11.12.2008 - Kuukausikatsaus

Säännöllisten analyysiensa eli taloudellisen ja rahatalouden analyysin perusteella EKP:n neuvosto päätti 4.12.2008 pitämässään kokouksessa laskea EKP:n ohjauskorkoja 75 peruspistettä. Eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden korko laskettiin 2,50 prosenttiin, maksuvalmiusluoton korko 3,00 prosenttiin ja talletuskorko 2,00 prosenttiin. Päätökset tulivat voimaan 10.12.2008. Ne ovat jatkoa 8.10. ja 6.11.2008 julkistetuille päätöksille, joiden kummankin nojalla ohjauskorkoja laskettiin 50 peruspistettä. Kaiken kaikkiaan EKP:n neuvoston edellisen kokouksen jälkeen on ollut havaittavissa yhä enemmän merkkejä siitä, että inflaatiopaineet ovat edelleen vähentyneet, ja inflaatiovauhdin odotetaan kehittyvän hintavakauden määritelmän mukaisesti rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä. Tämä tukee tulojen ja säästöjen ostovoiman säilymistä. Inflaation hidastuminen johtuu pääasiassa raaka-aineiden hintojen laskusta ja talouskehityksen merkittävästä heikkenemisestä. Kysyntä pysyy todennäköisesti vaimeana sekä euroalueella että muualla maailmassa pidemmän aikaa, mikä liittyy suurelta osin rahoitusmarkkinoiden epävakauden voimistumisen ja laajenemisen vaikutuksiin. EKP:n neuvosto toteaa, että rahan määrän trendikasvu on entisestään hidastunut, vaikka se onkin yhä nopeaa. Kaiken kaikkiaan EKP:n neuvosto korostaa epävarmuuden olevan edelleen poikkeuksellisen suurta ja pyrkii jatkossakin pitämään inflaatio-odotukset tiukasti keskipitkän aikavälin tavoitteensa mukaisina. Näin se tukee kestävää kasvua ja työllisyyttä ja edistää rahoitusjärjestelmän vakautta. EKP:n neuvosto seuraa siis edelleen kaikkea kehitystä erittäin tarkasti.

Taloudellisesta analyysista voidaan todeta, että rahoitusmarkkinoiden epävakaus on voimistunut ja laajentunut syyskuusta lähtien. Jännitteet ovat levinneet rahoitussektorilta yhä enemmän reaalitalouteen, ja niiden haittavaikutukset tuntuvat koko maailmantaloudessa. Euroalueella monet ennakoiduista talouskehityksen heikkenemisen riskeistä ovat toteutuneet, minkä seurauksena BKT:n määrä supistui kolmannella neljänneksellä Eurostatin ensimmäisen arvion mukaan 0,2 % neljännesvuositasolla. Saatavilla olevien kyselytietojen ja loka-marraskuun kuukausi-indikaattorien perusteella talouskehitys on vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä entisestään heikentynyt.

EKP:n neuvoston analyysin ja arvion perusteella maailmantalouden kehitys pysyy tulevina vuosineljänneksinä heikkona ja kotimainen kysyntä hyvin vaimeana. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuussa 2008 julkaistujen arvioiden mukaan euroalueen talous elpyy sen jälkeen vähitellen raaka-aineiden hintojen laskun tukemana, mikäli euroalueen ulkoinen ympäristö kohenee ja rahoitusmarkkinoiden jännitteet heikkenevät oletetusti. Eurojärjestelmän asiantuntijat arvioivat BKT:n määrän vuotuiseksi kasvuksi 0,8–1,2 % vuonna 2008, -1,0–0,0 % vuonna 2009 ja 0,5–1,5 % vuonna 2010, eli vuosille 2008 ja 2009 arvioidaan huomattavasti heikompaa kasvua kuin vielä syyskuussa julkaistuissa edellisissä EKP:n asiantuntijoiden arvioissa. Myös kansainvälisten järjestöjen kasvuennusteita on tarkistettu alaspäin, ja ne pitävät kutakuinkin yhtä eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2008 arvioiden kanssa.

EKP:n neuvoston näkemyksen mukaan talousnäkymiin liittyy edelleen poikkeuksellisen suurta epävarmuutta ja talouskehityksen heikkenemisen riskejä. Riskit liittyvät pääasiassa mahdollisuuteen, että rahoitusmarkkinoiden levottomuus vaikuttaisi reaalitalouteen nykyistä merkittävämmin tai maailmantalouden tasapainottomuuksista aiheutuisi hallitsemattomia kehityskulkuja, sekä huoliin protektionismin lisääntymisestä.

On ratkaisevan tärkeää, että kaikki osapuolet luovat omalta osaltaan vakaata pohjaa kestävälle elpymiselle. Jotta elpyminen alkaisi mahdollisimman nopeasti, makrotalouspolitiikkaa on äärimmäisen tärkeää harjoittaa edelleen kurinalaisesti ja keskipitkän aikavälin näkökulmasta. Näin voidaan parhaiten tukea luottamusta. Hallitusten julkistamat merkittävät toimenpiteet rahoitusmarkkinoiden epävakauden lievittämiseksi olisi toteutettava ripeästi, jotta voidaan varmistaa, että luottamus rahoitusjärjestelmään säilyy eikä yritysten ja kotitalouksien luotonsaanti vaikeudu.

Hintakehityksestä voidaan todeta, että vuotuinen YKHI-inflaatio on hidastunut merkittävästi heinäkuusta lähtien. Eurostatin alustavan arvion mukaan YKHI-inflaatio oli marraskuussa 2,1 % oltuaan lokakuussa 3,2 % ja heinäkuussa 4,0 %. Inflaatiovauhdin merkittävä hidastuminen kesän jälkeen johtuu pääasiassa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen viime kuukausien huomattavasta laskusta, joka vaikuttaa jo voimakkaammin kuin yksikkötyökustannusten jyrkkä nousu vuoden alkupuoliskolla.

Raaka-aineiden hintojen lasku ja kysynnän vaimeneminen viittaavat siihen, että inflaatiopaineet pienenevät jatkossa edelleen. Vuotuisen YKHI-inflaatiovauhdin odotetaan hidastuvan lähikuukausina entisestään ja kehittyvän hintavakauden määritelmän mukaisesti rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä. Ennen kaikkea öljyn ja muiden raaka-aineiden hintakehityksestä riippuen YKHI-inflaatio saattaa hidastua voimakkaamminkin ensi vuoden puolivälissä pääasiassa vertailuajankohdan vaikutuksen vuoksi. Vuoden jälkipuoliskolla inflaatiovauhti saattaa kuitenkin jälleen kiihtyä niin ikään vertailuajankohdan vaikutuksen vuoksi, joten YKHI-inflaation mahdollinen voimakas hidastuminen jäänee lyhytkestoiseksi eikä siis ole rahapolitiikan kannalta olennaista.

Eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2008 arviot tukevat tätä arviota. Niissä vuotuisen YKHI-inflaatiovauhdin arvioidaan olevan 3,2–3,4 % vuonna 2008 ja hidastuvan sitten 1,1–1,7 prosenttiin vuonna 2009. Vuonna 2010 YKHI-inflaation arvioidaan olevan 1,5–2,1 %. Vuosille 2008 ja 2009 arvioidaan merkittävästi hitaampaa YKHI-inflaatiota kuin EKP:n asiantuntijoiden syyskuun 2008 arvioissa. Tämä johtuu pääasiassa raaka-aineiden hintojen voimakkaasta laskusta ja kysynnän vaimenemisen vaikutuksesta hintakehitykseen. On kuitenkin tärkeää korostaa, että arviot ovat luonteeltaan ehdollisia eli niiden pohjana on joukko teknisiä oletuksia, jotka perustuvat lyhyitä ja pitkiä korkoja koskeviin markkinaodotuksiin sekä öljyn ja muiden raaka-aineiden kuin energian futuurihintoihin. Arvioiden pohjana on lisäksi odotus palkkapaineiden pienenemisestä arviointijakson aikana. Kansainvälisten järjestöjen ennusteet ovat samansuuntaisia.

Vaikka YKHI-inflaatio heilahtelee lyhyellä aikavälillä, hintavakauteen kohdistuvat riskit ovat rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä aiempaa paremmin tasapainossa. Raaka-aineiden hintojen laskun odottamaton jatkuminen saattaisi aiheuttaa inflaation hidastumispaineita, ja vastaavasti inflaation kiihtymisen riskit saattaisivat toteutua, jos raaka-aineiden hintojen viimeaikainen lasku kääntyisi nousuksi tai kotimaiset hintapaineet osoittautuisivat oletettua voimakkaammiksi. On siis ratkaisevan tärkeää, että hinta- ja palkkapäätösten tekijät toimivat vastuullisesti.

Rahatalouden analyysissa useat arviot lavean rahan trendikasvusta viittaavat siihen, että rahan määrän kasvu jatkuu euroalueella, joskin yhä hitaampana. Rahan määrän kehitys siis tukee näkemystä, että inflaatiopaineet pienenevät edelleen. Inflaation kiihtymisen riskejä on kuitenkin yhä jonkin verran keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Rahoitusmarkkinoiden levottomuuden voimistuminen syyskuun puolivälistä lähtien saattaa merkitä käännekohtaa rahan määrän kehityksessä. Tuoreimmat rahan määrää ja luotonantoa koskevat tilastot osoittavat levottomuuden lisääntymisen vaikuttaneen merkittävästi markkinaosapuolten toimintaan. Tähän mennessä vaikutus on näkynyt enimmäkseen siten, että sijoituksia on siirretty lavean raha-aggregaatin M3:n sisällä, eli itse M3:n kehityksessä ei ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia.

Tuoreimmat käytettävissä olevat tilastotiedot ovat lokakuun lopulta. Ne osoittavat yksityiselle ei-rahoitussektorille myönnettyjen lainojen kasvun hidastumisen jatkuneen. Koko euroalueen tasolla ei kuitenkaan ole selviä merkkejä lainansaannin tyrehtymisestä. Kotitalouksille myönnettyjen lainojen vuotuinen kasvuvauhti hidastui sekin edelleen talouden ja asuntomarkkinoiden kehitysnäkymien heikennyttyä ja rahoitusolojen kiristyttyä. Tilastoista käy ilmi, että rahoitusmarkkinoiden epävakauden voimistuminen vaikuttaa pankkien toimintaan. Luotettavan arvion tekemiseksi tarvitaan vielä lisää tietoa ja laajempaa analyysia.

Kaiken kaikkiaan on yhä enemmän merkkejä siitä, että inflaatiopaineet vaimenevat entisestään, ja inflaatiovauhdin odotetaan kehittyvän hintavakauden määritelmän mukaisesti rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä. Tämä tukee tulojen ja säästöjen ostovoiman säilymistä. Inflaation hidastuminen johtuu pääasiassa raaka-aineiden hintojen laskusta ja talouskehityksen merkittävästä heikkenemisestä, jotka liittyvät suurelta osin rahoitusmarkkinoiden epävakauden maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Taloudellisen analyysin ja rahatalouden analyysin tulosten vertailu tukee tätä näkemystä. Rahan määrän trendikasvu on entisestään hidastunut, vaikka se onkin yhä nopeaa. Näin ollen EKP:n neuvosto päätti kaikkien saatavilla olevien tietojen ja analyysien perusteella laskea EKP:n ohjauskorkoja 75 peruspistettä. Epävarmuus pysyy kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen suurena. EKP:n neuvosto pitää jatkossakin inflaatio-odotukset tiukasti keskipitkän aikavälin tavoitteensa mukaisina. Näin se tukee kestävää kasvua ja työllisyyttä ja edistää rahoitusmarkkinoiden vakautta. EKP:n neuvosto seuraa siis edelleen kaikkea kehitystä erittäin tarkasti.

EKP:n neuvosto katsoo, että finanssipolitiikassa on ratkaisevan tärkeää säilyttää kurinalaisuus ja keskipitkän aikavälin näkökulma. Mahdollisten lyhyen aikavälin toimien vaikutukset julkisen talouden kestävyyteen on otettava huomioon täysimääräisesti. On äärimmäisen tärkeää, että suuren yleisön luottamus finanssipolitiikan vakauteen säilytetään, että sääntöihin perustuvaa EU:n julkisen talouden ohjausjärjestelmää noudatetaan täysin eikä siitä pyritä poikkeamaan. Nizzan sopimuksen sekä vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset edellyttävät toimimista keskipitkän aikavälin näkökulmasta ja jättävät tarvittavaa joustovaraa. Euroalueella julkisen talouden automaattisten vakauttajien rooli on suhteellisen merkittävä, ja heikentynyt talous saa niistä huomattavasti tukea. Niissä maissa, joilla liikkumavaraa on, julkisen talouden lisätoimenpiteet saattavat tehota, mikäli ne ovat oikein ajoitettuja ja kohdennettuja sekä jäävät tilapäisiksi.

Rakennepolitiikan saralla heikon talouskehityksen jatkuminen ja suuri epävarmuus talouden kehitysnäkymistä osoittavat, että euroalueen talouden häiriönsietokykyä ja joustavuutta on parannettava. Hyödykemarkkinoiden uudistuksilla lisättäisiin kilpailua ja vauhditettaisiin tehokkaita uudelleenjärjestelyjä. Työmarkkinauudistuksilla voitaisiin helpottaa tarkoituksenmukaisia palkkapäätöksiä sekä työvoiman siirtymistä sektorilta tai alueelta toiselle. Tämänhetkisen tilanteen olisi siis annettava edistää tarvittavien uudistusten toteuttamista euroalueella vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatteen mukaisesti.