PÄÄKIRJOITUS

22.1.2009 - Kuukausikatsaus

Säännöllisten analyysiensa eli taloudellisen ja rahatalouden analyysin perusteella EKP:n neuvosto päätti 15.1.2009 pitämässään kokouksessa laskea eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden korkoa 50 peruspistettä, minkä jälkeen korkoa on laskettu yhteensä 225 peruspistettä sitten 8.10.2008. Eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden korko laskettiin 2,00 prosenttiin, maksuvalmiusluoton korko jätettiin entiselleen 3,00 prosenttiin ja talletuskorko asetettiin 1,00 prosenttiin. Päätöksessä laskea perusrahoitusoperaatioiden korkoa 50 peruspistettä otettiin huomioon, että inflaatiopaineet ovat edelleen pienentyneet, mikä johtuu erityisesti talousnäkymien jatkuvasta heikentymisestä. EKP:n neuvosto odottaa inflaatiovauhdin kehittyvän jatkossakin hintavakauden määritelmän mukaisesti rahapolitiikan kannalta olennaisella keskipitkällä aikavälillä. Tämä tukee tulojen ja säästöjen ostovoiman säilymistä. EKP:n neuvoston näkemyksen mukaan hintavakautta keskipitkällä aikavälillä uhkaavat riskit ovat korkopäätöksen jälkeen jokseenkin tasapainossa. Tämä näkemys perustuu tuoreimpiin taloutta koskeviin tietoihin ja kyselytutkimuksiin, jotka vahvistavat nekin selkeästi arviota, että euroalueen talouskasvu on hidastunut merkittävästi lähinnä rahoitusmarkkinoiden häiriöiden voimistumisen ja laajenemisen vaikutusten myötä. Sekä kansainvälinen kysyntä että euroalueen kysyntä vaimentunevat pitkäksi aikaa. Rahan määrän kasvu hidastuu koko ajan, mikä tukee arviota inflaatiopaineiden ja ‑riskien pienenemisestä. Epävarmuus pysyy kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen suurena. EKP:n neuvosto pitää jatkossakin inflaatio-odotukset tiukasti keskipitkän aikavälin tavoitteensa mukaisina (inflaatiovauhti alle 2 % mutta kuitenkin lähellä kahta prosenttia). Näin tuetaan kestävää kasvua ja työllisyyttä sekä edistetään rahoitusjärjestelmän vakautta. EKP:n neuvosto seuraa siis edelleen kaikkea kehitystä erittäin tarkasti.

Taloudellisesta analyysista voidaan todeta, että rahoitusmarkkinoiden epävakaus on voimistunut ja laajentunut vuoden 2008 syyskuusta lähtien. Jännitteiden levitessä rahoitussektorilta yhä enemmän reaalitalouteen talouskehitys on heikennyt entisestään kaikkialla maailmassa, myös euroalueella. Etenkin euroalueen vientikysyntä on vähentynyt ja kotimaan tuotanto supistunut kysyntänäkymien huonontuessa ja rahoitusolojen kiristyessä. EKP:n neuvoston edellisen kokouksen jälkeen saaduista kyselytiedoista ja marras-joulukuun kuukausi-indikaattoreista näkyy selvästi, että talouskehitys heikkeni vuodenvaihteessa entisestään, mikä on merkki ennakoitujen riskien toteutumisesta.

EKP:n neuvoston analyysin ja arvion perusteella näyttää yhä siltä, että maailmantalouden kehitys pysyy tulevina vuosineljänneksinä heikkona ja kotimainen kysyntä hyvin vaimeana rahoitusmarkkinoiden jännitteiden vaikuttaessa edelleen talouskehitykseen. EKP:n neuvosto odottaa kuitenkin raaka-aineiden hinnan laskun vaikuttavan suotuisasti käytettävissä oleviin reaalituloihin lähiaikoina. Euroalue saanee ajan kanssa myös täyden hyödyn viime viikkoina ilmoitettujen talouspoliittisten toimien vaikutuksista.

EKP:n neuvoston näkemyksen mukaan talousnäkymiin liittyy edelleen poikkeuksellisen suurta epävarmuutta, ja riskit painottuvat kaiken kaikkiaan selvästi talouskehityksen heikkenemisen suuntaan. Riskejä liittyy pääasiassa mahdollisuuteen, että rahoitusmarkkinoiden häiriötila vaikuttaisi reaalitalouteen nykyistä merkittävämmin tai maailmantalouden tasapainottomuuksien hallitsematon korjautuminen vaikuttaisi haitallisesti maailmantalouteen, sekä huoliin protektionismin ilmenemisestä ja lisääntymisestä.

On ratkaisevan tärkeää, että kaikki osapuolet luovat omalta osaltaan vakaata pohjaa kestävälle elpymiselle. Jotta elpyminen alkaisi mahdollisimman nopeasti, makrotalouspolitiikkaa on äärimmäisen tärkeää harjoittaa edelleen kurinalaisesti ja keskipitkän aikavälin näkökulmasta, tavoitteina vakaus ja kestävyys. Näin voidaan parhaiten ylläpitää ja vahvistaa luottamusta. Hallitusten parhaillaan toteuttamat merkittävät toimenpiteet rahoitusmarkkinoiden epävakauden lievittämiseksi auttanevat varmistamaan, että luottamus rahoitusjärjestelmään säilyy ja yritysten ja kotitalouksien luotonsaanti helpottuu.

Hintakehityksestä voidaan todeta, että vuotuinen YKHI-inflaatio on hidastunut merkittävästi vuoden 2008 puolivälistä lähtien, jolloin se oli nopeimmillaan 4,0 %. YKHI-inflaatio oli joulukuussa 1,6 % oltuaan marraskuussa 2,1 %. Kuten aiemmin on korostettu, inflaatiovauhdin merkittävä hidastuminen vuoden 2008 jälkipuoliskolla johtuu pääasiassa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen viime kuukausien jyrkästä laskusta.

Raaka-aineiden hintojen lasku ja kysynnän vaimeneminen vahvistavat, että inflaatiopaineet pienenevät euroalueella. Vuotuisen inflaatiovauhdin arvioidaan hidastuvan lähikuukausina entisestään pääasiassa vertailuajankohdan vaikutuksen eli energian hintojen aiemman kehityksen vuoksi, ja sen arvioidaan olevan vuoden puolivälissä mahdollisesti hyvinkin hidas. Vuoden jälkipuoliskolla inflaatiovauhdin odotetaan kuitenkin taas kiihtyvän, niin ikään vertailuajankohdan vaikutuksesta eli energian hintojen aiemman kehityksen vuoksi. On siis todennäköistä, että YKHI-inflaatiovauhti vaihtelee voimakkaasti vuoden 2009 kuluessa. Tällainen lyhyen aikavälin vaihtelu ei kuitenkaan ole rahapolitiikan näkökulmasta merkittävää. Rahapolitiikan kannalta olennaisella keskipitkällä aikavälillä vuotuisen YKHI-inflaation odotetaan kehittyvän hintavakauden määritelmän mukaisesti. Saatavilla olevat keskipitkän aikavälin inflaatio-odotuksia kuvaavat indikaattorit tukevat tätä arviota.

Hintavakauteen keskipitkällä aikavälillä kohdistuvat riskit ovat jokseenkin tasapainossa. Raaka-aineiden hintojen laskun odottamattomasta jatkumisesta tai talouskasvun odotettua voimakkaammasta hidastumisesta saattaisi aiheutua inflaation hidastumispaineita, ja vastaavasti inflaation kiihtymisen riskit saattaisivat toteutua, eritoten jos raaka-aineiden hintojen viimeaikainen lasku kääntyisi nousuksi tai kotimaiset hintapaineet osoittautuisivat oletettua voimakkaammiksi. On siis ratkaisevan tärkeää, että hinta- ja palkkapäätösten tekijät toimivat vastuullisesti.

Rahatalouden analyysissa tuoreimmat tiedot vahvistavat rahan määrän kasvun euroalueella hidastuvan. Rahan määrän kehitys tukee siis näkemystä, että inflaatiopaineet ja ‑riskit pienenevät tällä hetkellä.

Rahan määrän kehitystä tarkasteltaessa tulisi huomata, että rahoitusmarkkinoiden häiriöiden voimistuminen syyskuun 2008 puolivälistä lähtien voi vaikuttaa raha-aggregaattien kehitykseen merkittävästi. Tuoreet rahan määrää ja luotonantoa koskevat tilastot osoittavat sen jo vaikuttaneen huomattavasti markkinaosapuolten toimintaan. Laveassa raha-aggregaatissa M3:ssa ja etenkin sen rahoitusmarkkinoiden nykyisiin jännitteisiin tiiviisti liittyvissä erissä – kuten rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksissa – on viime aikoina esiintynyt paljon heilahtelua kuukausitasolla. Kaiken kaikkiaan kuitenkin, jos tähän heilahteluun ei kiinnitetä liiallista huomiota, lavean rahan kehitys jatkaa hidastumistaan viimeisten puolentoista vuoden aikana havaitun trendin mukaisesti ja rahoitusmarkkinoiden jännitteiden voimistuminen syyskuusta lähtien on lähinnä johtanut siihen, että sijoituksia on siirretty M3:n sisällä. Itse M3:n kehityksessä ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia.

Pankkilainojen kehityksen tarkastelu osoittaa, että rahoitusmarkkinoiden jännitteiden voimistumisesta johtuva rahoitusolojen kiristyminen on viime kuukausina osaltaan hidastanut rahalaitosten lainanantoa yksityiselle ei-rahoitussektorille. Tarvitaan lisää tietoa ja laajempaa analyysia, ennen kuin voidaan muodostaa luotettava arvio siitä, miten vakavasti ja missä määrin luotonsaanti on vaikeutunut ja miten se mahdollisesti vaikuttaa talouskehitykseen.

Kun siis eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden korkoa päätettiin 15.1.2009 laskea entisestään 50 peruspistettä, päätöksessä otettiin huomioon, että inflaatiopaineet ovat pienentyneet entisestään erityisesti talousnäkymien jatkuvan heikentymisen vuoksi. EKP:n neuvosto oli myös päättänyt 18.12.2008, että eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmän korkoputkea levennetään jälleen 21.1.2009. EKP:n neuvosto odottaa inflaatiovauhdin kehittyvän jatkossa hintavakauden määritelmän mukaisesti rahapolitiikan kannalta olennaisella keskipitkällä aikavälillä. Tämä tukee tulojen ja säästöjen ostovoiman säilymistä. EKP:n neuvoston näkemyksen mukaan hintavakautta keskipitkällä aikavälillä uhkaavat riskit ovat jokseenkin tasapainossa. Tämä näkemys perustuu tuoreimpiin taloutta koskeviin tietoihin ja kyselytutkimuksiin, jotka vahvistavat nekin selkeästi arviota, että euroalueen talouskasvu on hidastunut merkittävästi lähinnä rahoitusmarkkinoiden häiriöiden voimistumisen ja laajenemisen vaikutusten myötä. Sekä kansainvälinen kysyntä että euroalueen kysyntä vaimentunevat pitkäksi aikaa. Taloudellisen analyysin ja rahatalouden analyysin tulosten vertailu vahvistaa tätä näkemystä. Rahan määrän kasvu hidastuu koko ajan, mikä tukee arviota inflaatiopaineiden ja ‑riskien pienenemisestä. Epävarmuus pysyy kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen suurena. EKP:n neuvosto pitää jatkossakin inflaatio-odotukset tiukasti keskipitkän aikavälin tavoitteensa mukaisina (inflaatiovauhti alle 2 % mutta kuitenkin lähellä kahta prosenttia). Näin tuetaan kestävää kasvua ja työllisyyttä sekä edistetään rahoitusjärjestelmän vakautta. EKP:n neuvosto seuraa siis edelleen kaikkea kehitystä erittäin tarkasti.

Finanssipolitiikan alalla EKP:n neuvosto pitää myönteisenä sitä, että Eurooppa-neuvosto on vahvistanut sitoutuvansa edelleen täysin kestävään julkiseen taloudenpitoon. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta finanssipoliittisissa elvytystoimissa ei mennä liiallisuuksiin vaan kukin maa ottaa huomioon julkisen taloutensa tilan. Jo ilmoitettujen elvyttävien finanssipoliittisten toimien ja valtion pankkisektorille lupaaman tuen lisäksi myös julkisen talouden automaattisten vakauttajien toiminta elvyttää euroalueen heikentynyttä taloutta suhteellisen laaja-alaisesti ja voimakkaasti. Päätetyt elvytystoimet ovat kaiken kaikkiaan huomattava painolasti useiden euroalueen maiden julkiselle taloudelle. Jos elvytykseen käytettyjä varoja ei saada takaisin, nuori sukupolvi ja tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään. On siis ehdottoman tärkeää pyrkiä taas uskottavasti keskipitkän aikavälin budjettitavoitteisiin mahdollisimman pian. Finanssipolitiikan merkittävä löystyminen ja siihen liittyvä valtion velan kasvu ei missään tapauksessa saisi päästä heikentämään suuren yleisön luottamusta julkisen talouden kestävyyteen, sillä se veisi tehoa elvyttävältä finanssipolitiikalta.

Rakennepolitiikan saralla heikon talouskehityksen jatkuminen ja suuri epävarmuus talouden kehitysnäkymistä osoittavat, että euroalueen talouden häiriönsietokykyä ja joustavuutta on parannettava. Hyödykemarkkinoiden uudistuksilla lisättäisiin kilpailua ja vauhditettaisiin tehokkaita uudelleenjärjestelyjä. Työmarkkinauudistuksilla voitaisiin helpottaa tarkoituksenmukaisia palkkapäätöksiä sekä työvoiman siirtymistä sektorilta tai alueelta toiselle. Tämänhetkisen tilanteen olisi siis annettava edistää tarvittavien uudistusten toteuttamista euroalueella vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatteen mukaisesti.

Kuukausikatsauksen tässä numerossa on vakioartikkelin lisäksi kaksi muuta artikkelia. Ensimmäisessä artikkelissa käydään läpi teoreettista ja empiiristä aineistoa, joka kuvaa asuntovarallisuuden vaikutusta kulutukseen. Artikkelissa osoitetaan, että asuntovarallisuuden vaikutus on euroalueella suhteellisen rajallinen verrattuna Yhdysvaltoihin tai Isoon-Britanniaan. Toisessa artikkelissa selvitetään, mikä on viimeisten kymmenen vuoden aikana johtanut kehittyvissä markkinatalouksissa ulkomaisten omaisuuserien voimakkaaseen kasvuun ja sitä kautta valtiollisten sijoitusrahastojen varallisuuden lisääntymiseen.