PÄÄKIRJOITUS

11.2.2010 - Kuukausikatsaus

EKP:n neuvosto päätti 4.2.2010 pitämässään kokouksessa jättää EKP:n ohjauskorot ennalleen. Ohjauskorot ovat nykyisellään edelleen tarkoituksenmukaiset. Päätös perustuu EKP:n neuvoston säännöllisiin analyyseihin eli taloudelliseen ja rahatalouden analyysiin. Kun otetaan huomioon kaikki 14.1.2010 pidetyn EKP:n neuvoston kokouksen jälkeen saadut tiedot ja analyysit, hintakehityksen odotetaan pysyvän vaimeana rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä. Tuoreimmat tiedot myös vahvistavat, että vuodenvaihteessa euroalueen talous kasvoi edelleen. EKP:n neuvosto odottaa euroalueen talouden kasvavan maltillisesti vuonna 2010. Elpyminen on todennäköisesti epätasaista, ja näkymiin liittyy epävarmuutta. Rahatalouden analyysin tulokset vahvistavat arviota inflaatiopaineiden vähäisyydestä keskipitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan EKP:n neuvosto odottaa hintavakauden säilyvän keskipitkällä aikavälillä, mikä tukee euroalueen kotitalouksien ostovoimaa. Keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat pysyneet tiukasti EKP:n neuvoston tavoitteen mukaisina. Tavoitteena on pitää inflaatiovauhti alle 2 prosentissa mutta lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

Tuoreimmat tiedot vahvistavat, että euroalueen talous kasvoi edelleen vuodenvaihteessa. Euroalue on hyötynyt varastosyklistä ja viennin elpymisestä, käynnissä olevasta mittavasta kokonaistaloudellisesta elvytyksestä sekä toimista, joilla on pyritty palauttamaan rahoitusjärjestelmän toimintakykyä. Näiden tekijöiden elvyttävä vaikutus väistyy kuitenkin ajan myötä, ja samaan aikaan talouskehitystä todennäköisesti hidastaa taseiden jatkuva sopeuttaminen euroalueella ja sen ulkopuolella, niin rahoitussektorilla kuin muuallakin taloudessa. Kapasiteetin alhainen käyttöaste vaimentaa todennäköisesti investointeja, ja euroalueen työttömyyden odotetaan kasvavan edelleen jonkin verran, mikä hidastaa kulutuksen kasvua. Euroalueen talouden odotetaan sen vuoksi kasvavan vain maltillisesti vuonna 2010, ja elpyminen saattaa olla epätasaista.

EKP:n neuvosto katsoo edelleen, että talouden kehitysnäkymiin liittyvät riskit ovat jokseenkin tasapainossa. Kasvu voi olla arvioitua nopeampaa, jos luottamus kohentuu odotettua nopeammin tai maailmantalous ja ulkomaankauppa elpyvät arvioitua vahvemmin. Myös laajojen kokonaistaloudellisten elvytystoimien ja muiden talouspoliittisten toimien myönteiset vaikutukset saattavat osoittautua odotettua voimakkaammiksi. Kasvu voisi myös olla arvioitua hitaampaa, jos rahoitussektorin tilanteen ja reaalitalouden kehityksen toisiaan ruokkivat haittavaikutukset osoittautuisivat odotettua voimakkaammiksi tai pitkäkestoisemmiksi, öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat alkaisivat taas nousta, protektionismi lisääntyisi tai maailmantalouden tasapainottomuudet korjautuisivat hallitsemattomasti.

Hintakehityksestä voidaan todeta, että euroalueen vuotuinen YKHI-inflaatio nopeutui edelleen. Eurostatin alustavan arvion mukaan se oli 1,0 % tammikuussa 2010 oltuaan 0,9 % joulukuussa 2009. Inflaation odotetaan olevan lähiaikoina 1 prosentin tuntumassa ja pysyvän maltillisena rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä. Euroalueen sisäisen ja ulkoisen kysynnän hitaan elpymisen odotetaan vaimentavan yleistä hinta-, kustannus- ja palkkakehitystä. On syytä korostaa, että keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat pysyneet tiukasti EKP:n neuvoston tavoitteen (inflaatiovauhti alle 2 prosentissa mutta lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä) mukaisina.

Inflaationäkymiin liittyvät riskit ovat yhä jokseenkin tasapainossa. Riskejä liittyy erityisesti talouden tulevaan kehitykseen ja raaka-aineiden hintakehitykseen. Lisäksi välillisten verojen ja hallinnollisesti säänneltyjen hintojen korotukset saattavat olla odotettua suurempia, sillä julkista taloutta on tulevina vuosina vakautettava.

Rahatalouden analyysissa ilmeni, että M3:n vuotuinen kasvuvauhti oli joulukuussa 2009 edelleen negatiivinen eli ‑0,2 %. Samana ajanjaksona yksityiselle sektorille myönnettyjen lainojen vuosikasvu oli nollassa. Tiedot tukevat edelleen EKP:n neuvoston arviota rahan määrän trendikasvun maltillisuudesta ja inflaatiopaineiden vähäisyydestä keskipitkällä aikavälillä. Rahan määrän todellinen kehitys on jyrkän tuottokäyrän heikentävän vaikutuksen vuoksi todennäköisesti trendikehitystä vaisumpaa. M3:n ja luotonannon kasvuluvut pysynevät heikkoina vielä jonkin aikaa.

Korkotilanne vaikuttaa yhä vahvasti M3:n ja sen erien vuotuiseen kasvuun. Yhtäältä lyhytaikaisten pankkitalletusten matalat korot edistävät varojen siirtämistä M3:n ulkopuolisiin pitempiaikaisiin talletuksiin ja arvopapereihin. Toisaalta pieni korkoero erityyppisten lyhytaikaisten talletusten välillä vähentää erittäin likvidien, M1:een sisältyvien omaisuuserien hallussapidon vaihtoehtoiskustannuksia. M1:n vuotuinen kasvuvauhti olikin joulukuussa reippaat 12 %.

Yksityiselle sektorille myönnettyjen pankkilainojen vuotuinen kasvuvauhti oli nolla, kun lainananto kotitalouksille nopeutui edelleen mutta yrityksille myönnettyjen lainojen vuotuinen kasvuvauhti oli entistä voimakkaammin negatiivinen. Erot kehityksessä noudattavat suhdannevaihteluun liittyviä säännönmukaisuuksia. Yrityslainakannan jatkuva supistuminen johtui edelleen yksinomaan siitä, että lyhytaikaisia lainoja kuoletettiin runsaasti. Yleinen supistumistrendi sektorilla saattaa johtua osittain lainojen korvaamisesta markkinaehtoisella rahoituksella.

Yrityslainojen kasvu reagoi talouskehityksen muutoksiin yleensä viiveellä, joten lainojen kasvun voidaan odottaa pysyvän lähikuukausina heikkona. Yritysten ulkoisen rahoituksen hankinnan reaalikustannukset ovat supistuneet edelleen, ja pankkien luotonantokyselyn mukaan pankkien luotonantokriteerit tiukentuivat jälleen aiempaa vähemmän vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä. Viime kuukausina pankit ovat myös jatkaneet taseidensa supistamista. Pankkien haasteena on mukauttaa taseidensa kokoa ja rakennetta mutta varmistaa samalla yrityssektorin luotonsaanti. Kohentuneessa rahoitustilanteessa pankkien tulisi vahvistaa pääomapohjaansa entisestään ja tarvittaessa hyödyntää parhaansa mukaan pääomitukseen liittyviä valtioiden tukitoimia. Näin voidaan parantaa rahoituksen saatavuutta, mikä on erityisen tärkeää niiden yritysten kannalta, jotka eivät voi saada markkinaehtoista rahoitusta.

EKP:n ohjauskorot ovat siis nykyisellään edelleen tarkoituksenmukaiset. Kun otetaan huomioon kaikki 14.1.2010 pidetyn EKP:n neuvoston kokouksen jälkeen saadut tiedot ja analyysit, hintakehityksen odotetaan pysyvän vaimeana rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä. Tuoreimmat tiedot myös vahvistavat, että euroalueen talous kasvoi edelleen vuodenvaihteessa. EKP:n neuvosto odottaa euroalueen talouden kasvavan maltillisesti vuonna 2010. Elpyminen on todennäköisesti epätasaista, ja näkymiin liittyy epävarmuutta. Taloudellisen analyysin ja rahatalouden analyysin tulosten vertailu vahvistaa arviota inflaatiopaineiden vähäisyydestä keskipitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan EKP:n neuvosto odottaa hintavakauden säilyvän keskipitkällä aikavälillä, mikä tukee euroalueen kotitalouksien ostovoimaa. Keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat pysyneet tiukasti EKP:n neuvoston tavoitteen mukaisina. Tavoitteena on pitää inflaatiovauhti alle 2 prosentissa mutta lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

EKP:n neuvosto jatkaa pankkisektorin luotonannon tehostettua tukemista, mutta ottaa huomioon tilanteen jatkuvan paranemisen rahoitusmarkkinoilla ja pyrkii välttämään vääristymiä, joita liittyisi epätavanomaisten toimien liian pitkäaikaiseen ylläpitämiseen. EKP:n neuvosto päättää maaliskuun alussa, miten jatketaan sellaisten poikkeuksellisten likviditeettiä lisäävien toimien purkamista, joita ei tarvita entisessä mittakaavassa. Jaettua likviditeettiä vähennetään tarvittaessa, jotta hintavakautta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä uhkaavat mahdolliset riskit voidaan torjua tehokkaasti. EKP:n neuvosto seuraa siis edelleen kaikkea kehitystä erittäin tarkasti.

Finanssipolitiikan alalla on jouduttu toteamaan, että monissa euroalueen maissa on suuri ja nopeasti kasvava julkisen talouden epätasapaino, joka uhkaa johtaa vähemman suotuisiin keskipitkiin ja pitkiin korkoihin sekä yksityisten investointien vähenemiseen. Lisäksi suuri julkisen talouden alijäämä ja velka aiheuttavat rahapolitiikalle lisäpaineita ja syövät vakaus- ja kasvusopimuksen uskottavuutta talous- ja rahaliiton kulmakivenä. On siis äärimmäisen tärkeää, että jokaisen euroalueen maan vakausohjelman tukena on konkreettisia toimia, jotka pohjautuvat strategiaan elvyttävästä finanssipolitiikasta luopumiseksi ja julkisen talouden vakauttamiseksi. Maiden edellytetään täyttävän liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyvät velvoitteensa. Julkisen talouden vakauttaminen tulisi aloittaa viimeistään vuonna 2011, ja vakaus- ja kasvusopimuksen vähimmäisvaatimuksen (0,5 % BKT:stä vuodessa) on ylityttävä selvästi. Menopuolen uudistamista on painotettava vahvasti.

Pyrittäessä vahvistamaan kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista tärkeimpänä haasteena on rakenneuudistusten nopeuttaminen, sillä finanssikriisi on supistanut euroalueen talouksien tuotantokapasiteettia. Hyödykemarkkinoilla tarvitaan kipeästi kilpailua ja tuotekehitystä edistävää politiikkaa, jotta kyetään nopeuttamaan rakenteiden uudistumista ja investointeja sekä luomaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Työmarkkinoilla tarvitaan maltillisia palkkapäätöksiä, tehokkaita kannustimia työntekoon ja riittävää joustoa, jotta voidaan välttää rakenteellisen työttömyyden merkittävä kasvu lähivuosina. Yhdeksi painopisteeksi tulisi ottaa pankkisektorin rakenteiden tarkoituksenmukainen uudistaminen. Pankkien riskiensietokyvyn vahvistaminen edellyttää vahvoja taseita, tehokasta riskienhallintaa sekä avoimia ja kestäviä liiketoimintamalleja. Vain siten luodaan pohjaa kestävälle kasvulle ja rahoitusjärjestelmän vakaudelle.

Kuukausikatsauksen tässä numerossa on vakioartikkelin lisäksi kolme muuta artikkelia. Ensimmäisessä artikkelissa kuvataan, miten rahoitusmarkkinoiden häiriöt vaikuttivat euroalueen repomarkkinoihin, ja tarkastellaan kytköksiä eurojärjestelmän operaatioiden ja repomarkkinoiden välillä. Toisessa artikkelissa esitetään yleiskatsaus euroalueen kiinteistömarkkinoihin ja siihen, miten niiden kehitys vaikuttaa pankkeihin. Kolmannessa artikkelissa käsitellään viimeaikaisia muutoksia euroalueen yleisiin taloustilastoihin.